Niin vain vuodet vierii ihan huomaamatta,muistan hyvinkin kun Noki oli pieni tuhiseva karvanaama =) ja nyt se on iso köpöttelevä vanhus kaikkine vaivoineen.No joka tapauksessa Noki voi kohtalaisen hyvin toistaseksi,koskaan ei voi tietää milloin joutuu tekemään ratkausuja sen suhteen eli lähinnä päivä kerralla sen kanssa eletään ja koitetaan pitää ongelmat kurissa...ikäväkseni huomasin tuossa että Nokin veli oli jouduttu päästämään autuaimmille maille kirmailemaan ja syynä oli myöskin nuo nivel-ja luusto ongelmat.Itse sitä toivoo että ei vielä hetkeen joutuisi painiskelemaan raskaiden päätösten parissa.

Joo ja koska on todella pitkä aika viime kirjoittelustani tänne,niin mitä kaikkea muuta meille onkaan tapahtunut tässä =) No ensinnäkin kotipaikkamme on siirtynyt viime vuoden lopulla reippaat 200km:ä pohjoiseen päin eli nykyään vaikutamme etelä-pohjanmaalla,toki piipahdamme aika ajoin Tuuloksessakin.Se miten tänne päädyttiin,on lähinnä niitä sydämmen asioita ;) viime helmikuussa siviilisäätynikin vaihtui..ihan melkein huomaamattani "jouduin" naimisiin =) ja koska elämä on täynnä yllätyksiä,niin perheemme sai uuden jäsenen ja Ronja ja Inka pikkuveljen 16.4(4288g ja 54cm) joka sitten myöhemmin sai kasteessa nimekseen Lukas Tino Tapio.Että näin lyhykäisyydessään tiivistelmä tapahtumista =)

Koiralauma on pysynyt saman 2 koiran kokoisena,mutta sekin vain toistaseksi...pienenpieni suunnitelma on vireillä,mutta siitä sitten joskus myöhemmin lisää.

Tuossa reilu viikko sitten Noki alkoi oireilemaan puremalla itseään takapäähän ja kun tämä ei itsestään loppunut tilasin ajan Vethaussiin...

Maanantaina sitten käytiin tutkituttamassa mikä turilasta vaivaa,ontumatutkimuksen/tassujen taivuttelujen jälkeen lääkäri katsoi kuvaamisen tarpeelliseksi,koska ihan selkeästi aristi takajalkojaan.Niin Noki sitten kuvattiin ja tuloksena on nivelrikko molemmissa lonkissa,alunperinkin huonommassa vasemmassa lonkassa hieman pahempi,siellä on myös lonkkamaljan kraniaalinurkassa irtopala.Ja oikeassa myöskin ihan selkeä nivelrikko ja lisäksi löydöksenä oli selästä silottumaa L2-L3 ja lumbosakraalinivelessä kalkkeutumaan viittaavaa muutosta.Että näin.

Nyt lääkityksenä ensinnäkin antibioottikuuri ihotulehdukseen joka on tullut tuohon takamukseen puremisen/kirputtamisen tuloksena ja lisäksi 2-3vkoa tulehduskipulääkettä ja vielä lisäksi 4 kerran cartrophen pistossarja,tämän jälkeen jatketaan lisäämällä sapuskaan arthroflexiä ja tarvittaessa sitten kipulääkettä.

Mutta täytyy vain toivoa että apu tropeista löytyy ja irtopala pysyy aloillaan jotta Noki pärjää koipiensa kanssa mahdollisimman pitkään.

Heippa todella pitkästä aikaa...

Useampi kuukausi on vierähtänyt ihan ohimennen,eikä ole tullut kirjoiteltua ollenkaan...no siihen on ihan hyvät syyt olemassa ja läheisimmät/tärkeimmät ihmiset kyllä tietävät että monenlaista on tässä ollut ja on edelleen...mutta jätetään kuitenkin se vielä salaisuudeksi

Mutta siis laumani on ennallaan Milla ja Noki pärjäilevät hienosti keskenään ilman minkäänlaista rähinää ja kinastelua.Niin siis lauma ei olekaan ennallaan,koskapa Pörris muutti meille tuossa kesälomani lopulla.Pörris on nyt noin 6kk:tta vanha maatiaiskissa ja nimensä se sain siitä että se lähinnä "pörisi"kokoajan niin meistä Pörris on ihan oiva nimi ikuiselle pörisijälle

Dorollekin kuuluu hyvää,se sai uuden kodin Otto enonsa luota ja näin ollen Doro muutti Kiiminkiin.Doron on myös tutkittu silmäterveeksi yksilöksi,todella hienoa

Mutta siis elossa ollaan kaikki,vaikka ei ole tullutkaan pitkiin aikoihin kirjoiteltua,mutta eipä tässä pienessä elämässä ole niin paljon tapahtunut koirasaralla varsinkaan...Kuivempia kelejä odotellaan niin ei oltas kaikki niin kurassa aina ulkoilujen jälkeen.Pikkuhiljaa ollaan alettu kyllä varustautua myös tulevaan talveen jonka pitäisi olla kylmin 1000 vuoteen  voi olla että myös paksuturkkinen Milla tarvitsee itselleen takin jos tulee todella kylmää...Milla pakkasraja viimetalven perusteella on -35 astetta,silloin ei voi enään mennä ulos

Tällä hetkellä perheeni elää muutoksen aikaa...muustos on ikävämmänpuoleinen joka on tehtävä olosuhteiden pakosta vastoin periaatteitani.Eli pitkällisen(tarkoittaa monen kuukauden)harkkinnan jälkeen olen tullut siihen tulokseen että minun on pakko luopua Dorosta  se ei nyt vain ota sopeutuakseen tähän laumaa jatkuvat yhteenotot ja rähinöinnit isompien kanssa voisi koitua jossain vaiheessa Dorolle kohtalokkaaksi ja sellaista en missään nimessä halua tapahtuvat.Joten tein päätöksen että Dorosta pitää luopua vielä kun se on elossa...ja näin ollen se muuttaa ainakin toistaseksi jopa pysyvästi kasvattajan luokse ja toivon todella että sopeutuu siihen laumaan paremmin kun kaverit ovat kuitenkin samaa kokoluokkaa.Vaikka tämä ratkaisu on vastoin periaatettani että koira hoidetaan loppuun asti kun se kerran otetaan,mutta tiedän tämän päätöksen tässä tapauksessa oikeaksi ja ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi.Jotenka torstaista alkaen vahdinhommista vastaavat Noki ja Milla ja tällä laumalla mennään hamaan tulevaisuuteen.

Milla pääsi kampaukseen tässä yhtenä päivänä =)

Joo,tässä taas on aika päässyt kulumaan ja vähän on Doron kanssa treenattu ja huomasin taas se opiskelleen itsenäisesti kun asiat joihin lopetettiin ovat ihan itsestään alkaneet sujumaan...hyvä hyvä.Ilmeisesti pää ei olekaan sillä niin tyhjä mitä luullaan,koska ihan selkeästi se on tehnyt ajatustyöskentelyä ja miettinyt miten näitä juttuja oikein tehdään...

Doro poikkesi myös lonkka-ja kyynärkuvissa ja tulos A/A ja 0/0 vielä silmätarkastus ja sitten kuulemma olis ehkä ensivuonna pikku Doroja tiedossa  itse en henkilökohtaisesti ole niin varma onko se hyvä idea... emänsä luonteen mahdollisesti perivät pikku Tolot ei ehkä ole kivoja...tai riippuu mistä tykkää.

Muuten tämä meidän elo on ollut melko tasaista,töissä käyntiä,pihahommia jne.Treenata täytys taas enemmän,välillä...aika usein vaan tuntuu siltä,että mulla on ehkä vähemmän tunteja vuorokaudessa kun muilla,hyvä kun ehdin perusasiat hoitaan...vaikka kaikki on kutakuinkin samalla tapaa perhe-elämässä kun ennenkin...ainakin toistaiseksi  aika näyttää mitä tuleman pitää...

Dorolle en ole vieläkään suunnitellut mitään näyttelyä,kun sattuu olemaan talviturkkikin vielä päällä,mutta siitä on tarkoitus hankkituia eroon viikonloppuna.Nokilla olisi edessä sama juttu,mutta tarkoituksella en ole vielä siltä karvoja ottanut,kun öisin on kuitenkin viileää ja kun eivät enään viihdy öitä sisällä vaan ovat tarhassa Millan kanssa.Doro on sisällä,koskapa se ei ehkä antasi isompien nukkua ollenkaan,elämän tehtäväksen kun on ottanut isompien piinaamisen.Tosin joutsenet metelöinnillään aiheutti patoutumia ensin Nokille,se ei saannut nukuttua yöllä vaan räyhäs vähän väliä typerille linnuille kun eivät osanneet olla hiljaa silloin kun nukutaan...ja sitten taas minä joudun nouseen vähän väliä komentaan Nokia jotta pitäis kitansa ummessa jotta naapurit saa nukuttua,koska naapurin russelit pitää Nokia "hälyyttimenä"eli nekin alkaa elämöimään(sisällä) jos Noki haukkuu,koska silloin varmasti tapahtuu jotain...eli ihan hyvä että pelto on kuivunut ja linnut lähteneet,niin saadaan kaikki nukkua nyt taas rauhassa

Niin se aika vaan kulkee,ihan huomaamatta...ja kivat kurakelit tuli aika nopeasti...Taas sitä huomaa,että miten "kiva"sitä onkaan omistaa 3 koiraa ja olla 2 lapsukaisen äiti  toisinsanoa toivoisin kovin että olisi vain 2  vuodenaikaa talvi ja kesä(kohtalaisen kuiva sellainen) ja vuodenajan vaihdos tulisi sitten tapahtua yhdessä yössä

Ja mitä näihin karvakuonoihin tulee,niin...mistä sen nyt alottaisi....noo sanotaan nyt vaikka niin että yhteiselo sujuu eläinten välillä loistavasti jos Doro vain pidetään poissa isompien joukosta tai vastaavasti kokojan silmällä jne.tällä systeemillä on nyt eletty ja ihan kohtalaisesti pärjätty.Helpotusta toi kyllä huomattavasti se että ilmat lämpeni ja Milla ja Noki ns.rupes hikoileen sisällä,ei Doron painostuksesta vaan ihan sen takia että niiden tuli liian lämmin,joten nämä kaverit ovat siirtyneet "kesäasunnolleen" eli tarhaan yöksi ja muutenkin sitten viettävät todella paljon aikaa ulkona "omissa hommissaan".Ja Doron ei tarvitse olla yöllä suljetulla osastolla eikä mun tarvii puhua...siis kiroilla unissani sille kokoajan.Eli nyt voimme kaikki nukkua yömme rauhassa

Mutta kunhan tuosta maa sulaa niin sitten tehdään Dorolle oma ulkoilutarha,jossa voi sitten viettää aikaansa päivät kun olen töissä,siihen asti se saa olla sisällä omassa osastossaan kaukana kaikesta minkä voisi syödä tai repiä.Hieman jo kävi mielessä että jos lisää vapautta sille antaisi päiväksi ja hankkis sille kuonokopan ja vois sitten olla vapaana kämpässä kuitenkaan syömättä kaikkea...mutta luovuin ideasta,koska näin jo silmissäni miltä se näyttäisi kuonokoppa päässä partoineen kaikkineen 

Doron kanssa on koitettu treenata tokoakin ihan kotosalla ja odotellaan että kenttä sulaa/kuivaa niin pääsee sitten sinne iltasin treenaileen...

Tänään saatiin joutsenia tuohon pellolle uimaan,viimeviikolla kävivät jo katsomassa mutta silloin oli vielä lumenpeitossa koko pelto.Nyt on sulanut niin paljon että pääsevät siellä uimaan.

Hetki on taas aikaa vierähtänyt miltei huomaamatta...mutta tammikuun synttärisankarina meillä oli esin mini-ihminen Inka joka täytti jo 4v. ja nyt tällä viikolla Milla tuli 3 vuotiaaksi.

Joo,ei ole tullut kirjoiteltua tännekään pitkään aikaan,kun ei ole hirveesti tapahtunut,treenitkin meni metsään kun Doro päättikin aloittaa juoksun juurikin pahaan aikaan...ja siitä sitten viikon välein kaikki loput ovat "juoksennelleet" ja elämä on ollut niin leppoissaa,että ihan innolla odottelen niitä noin viikon välein alkavia valeraskauksiakin  

Ja tuli tuossa todettua myös se että kun täällä on nyt ollut jääkausi,kokoajan on saanut lämmittää ja kun työpäivinä ei aamulla ehdi,niin kämppä on kuin pakastin iltapäivällä...no plussa puolella on kuitenkin onneksi lämpötila,niin se Millan pakkasraja meni jossain -20 asteen kohdilla,kun yksi aamu oli -28 niin se näytti siltä että jäätyy pystyyn...ryhdyin jo harkitsemaan takkia sille.Noki meillä ulkoilee takissaan ihan onnellisena,vaikka olis miten kylmä.Doro ei takkia käytä,vaan repii sen pois/hajalle jos sille sellasen laittaa,mutta kai sitä sen megaego lämmittää sitten kun ei näytä kovin jäätyneeltä  Mutta jos pakkaset taas palaavat niin täytyy pienelle Leonbergilleni kyllä tehdä joku loimi kokoa poni jotta se tarkenee...Dorolle vois ehkä koittaa haalaria,mutta oikeastaan näen sen jo silmissäni mitä sitten tapahtuukaan

Ihmeemmin ei olla elämäämme suunniteltu,muuta kun että Doron täytyis poiketa lonkka/kyynärä kuvauksessa tässä päivänä jonakin...jotta nähdään missä vireessä koivet on...näyttelyitä en ole suunnitellut yhtään.Treenitkin tulee sitten joskun jos tuosta Dorosta tulee joku päivä normaali eläin,juoksu on vähän kärjistänyt se käytöstä...ajatuksena on jo ollut näin pakkasilla että miten kivat oliskaan hopeanharmaat rukkaset  Normaalissa tilassa se on kuitenkin ihan hyvä eläin

Kukaan ei huomaa...=)

Kissakin kulkee tästä....

Niin se on taas vuosi vierätänyt,ja siihen mahtuu kaikenlaista...Ajatuksen omistan enkelikoirilleni joista toinen kulki mukanani 12 vuotta....edelleen kurkkua kuristaa ja ahdistaa pelkkä ajatus...mutta elämässä on välillä luovuttavakin jopa niistä rakkaimmista asioistakin vaikka se sitten sattuukin...tiedän kuitenkin että ratkaisu oli oikea vaikka se mielen tekeekin hyvin surulliseksi...

Mutta toivotaan että laumani pysyy nyt tällaisena mikä se nyt on,se ei kaipaa mitään lisää enkä mitään siitä antaisi poiskaan.Jokainen noista on omanlaisensa ja omalla tavallaan hyvä jossakin.

Doro on isoegoinen jääräpää jonka jälkeläisiä en kyllä suosittelis kenelletahansa...jos sellaisia joskus tulee varsinkaan jos tulevat äitiinsä tosin Doron työskentelyinto on kyllä loistava ja se on hyvä snautseriksi.Treenit sen kanssa jatkuukin tammikuussa ja tavoitteitahan on... nähtäväksi jää miten paljon niitä päästään ensivuonna toteuttamaan

Nokista ja Millasta on tullut hyvät ystävykset,alkuvuoden jatkuva kähinöinti on taakse jäänyttä elämää...ainakin tällä hetkellä...Doro on vähän kyllä liikaa porukassa... Noki ja Milla kun eivät mielellään tosikkoja ota joukkoonsa,joten Doron on tyytyminen kissan seuraan...mutta omavika mitäs pullistelee isommilleen

Päsääntöisesti on siis ollut ihan ok vuosi vaikka kyllä henkilökohtaisesti toivon ensivuodesta parempaa,koska on tässä ollut kaikenlaista enemmän tai vähemmän rasittavaa juttua...mutta toiveikkain mielin kohti ensivuotta.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2010!

Tänään siis skarppasin ja lähdin Doron ja Nokin kanssa treenaamaan,Milla jäi toimittamaan talonvahdin virkaa.Sen kanssa menen sitten ihan yksin tässä päivänä jonakin kun siihen täytyy keskittyä kokonaisvaltaisesti,kun on hieman erilainen tapaus

Doro otti tänään paikkamakuuta,seuraamista,liikkeestä seisomista,luoksetuloa ja luoksepäästävyttä Liisan avustuksella.

Kaikki sujui kohtuu hyvin vaikkakin tuo liikkestä seisominen ei nyt vielä oikein luonnistu,mutta eiköhän se siitä pikkuhiljaa.Seuraaminen sujui ihan mukavasti käännöksetkin meni ihan ilman että Doro olis vaihtanut mun oikealle puolella,olen siis oppinut tekemään käännöksen riittävän hitaasti,hyvä minä.Paikkamakuu rupeaa olemaan aikasta varma,vaikka nytkin häiriötekijänä oli Kerkko tekemässä kauko-ohjausta selkäni takana ja Doro kyllä näki mitä siellä tapahtuu,mutta ei aikonutkaan osallistua Kerkon rientoihin vaikka Liisa siellä kovin iloisesti kehui koiraansa hyvästä suorituksesta...Meillä täytyy siis olla Tolosen kanssa telepaattinen yhteys,kun kokoajan ajattelin että jumankauta et nouse sieltä....voi olla että kohtalaisen tiukalla ilmeellänikin oli osuutta asiaan  Luoksepäästävyyskin meni yllättävän hienosti,kun ottaa huomioon että Doro pitää kovin kaikista ihmisistä...vähän se mulkoili Liisaa että mitäs siihen tulet lääppiin...ja kerran nousi seisomaan,mutta muuten meni ihan ok.Kaiken kaikkiaan ihan hyvä treeni.

Noki nyt sitten taas olikin ihan sähelö oma itsensä,kun sitä kiinnostaa kaikki hajut paljon enemmän kun mikään muu,haku olis sen laji mutta kun se saamarin tollo ei hauku vaikka mitä tekis...rullakoiraa en siitä halua.

Mutta joka tapauksessa Nokille palauteltiin mieleen mitä se toko taas olikaan...ja teki noita samoja juttuja mitä Dorokin,tosin Nokilla tuo liikkeestä seisominen sujuu paremmin ja liikkeestä maahan menokin on ihan ok.Doro ei osaa sellasta vielä...Ja pienen ravistelun jälkeen alkoi nuo liikkeet sujumaan ihan ok.

Mutta enemmän täytyis tehdä ehdottomasti,jospa se kipinä tästä taas lähtee ja jos tää oma pikkuelämäni ei kokoajan hangoittelis vastaa niin vois vaikka inspiroitua siihen Doron TVA:n hiomiseen tai ainakin siihen ekaan kokeeseen pääsemiseen

Tästä jutusta löydän kyllä osittain itseni ja tietysti Doron,pikku terroristin joka asuu meillä...

ONNELLINEN KOIRANOMISTAJA

Minulla on koira. Olen minä sitä kouluttanutkin.

Lenkkeilijöihin se suhtautuu tosi luontevasti. Iloisesti häntä heiluen se tulee tervehtimään kaikkia kuntourheilun ystäviä. Minä olen siinä ihan lähellä, narun toisessa päässä, rähmälläni. Hyvin suhtautuvat lenkkeilijät poistuessaan paikalta tapaamisemme jälkeen kuraiset tassunjäljet rintapielessä ja naama nuoltuna. Haluavat tavata toistekin. Moni on huutanut: te kuulette minusta vielä!? Mukavaa sakkia.

Vaikka kyllä koiran koulutus vaatii pitkäjänteisyyttä.
Kapulan heittämisestä se tykkää valtavasti. Kerran heitin. Poliisit toivat koiran illalla kotiin. Minä sanoin, että ei olisi tarvinnut. Luulivat että lasken leikkiä.

Naapuritkin pitävät koirastani kovasti, ovat antaneet sille lempinimenkin: ADHD. Outo nimi. Olisiko arabiaa?

Kerran minä vein sen lääkäriin ja sanoin että nyt tälle idiootille on tehtävä jotain. Lääkäri kysyi, että voiko eläintenhoitaja pitää sillä välin minun koiraani. Kaikki eläinlääkärit eivät ole tosikkoja.

Uskoihan lääkäri puhetta, ja määräsi koiralle rauhoittavia pillereitä. Muutaman purkillisen se niitä sitten söikin, nälkäänsä. Antoi vielä tassua kiitokseksi.

Pitihän minunkin yksi maistaa. Viikko meni horroksessa. Lääkitys lopetettiin tehottomana. Ei siitä ollut huumekoiraksi.

Koirat ovat kovia syömään. Aamiaiseksi se vetäisee pari desiä nappuloita, maksalaatikkoa ja olkkarin sohvan.

Koiran hankkiminen ei ole kovin kallista. Tonnilla saa hyvät paperit omaavan koiran.
Remonttiin menee kymppitonnin verran ja ruokaan muutama kymppi kuussa. Meillä lisäkustannuksia aiheutti turvahäkin ostaminen, mutta se osoittautui 
liian pieneksi koko perheelle.

Luin koirakirjan. Siinä sanottiin että koiraperheessä johtajuus on tärkeässä asemassa. Helpotti. Yksi asia on sentään meilläkin hoidettu oikein: koirani on loistava johtaja!

Lenkkikaverihan minun piti siitä itselleni kasvattaa.
Ensimmäisellä lenkillä vedettiin yhtä köyttä tosi hienosti. Eri suuntiin. Koiran kanssa juokseminen vaatii vahvoja olkapäitä.

En oikein uskaltautunut taannoin mukaan keskusteluun lenkkipoluilla häiriköivistä koirista. Ymmärsin heti, että joku oli nähnyt meidät. Päätin kuitenkin tulla ulos kaapista kun tajusin, ettei ongelma ole yksin minun, se on myös niiden joita meidän koira on häiriköinyt. Eiköhän sovita, että jokainen hoitaa omat ongelmansa.

Kennelpiireissä on väläytelty ongelman ratkaisuksi niinkin julmaa asiaa kuin piikin antamista häiriökäyttäytyjille. Minusta se on kohtuuttoman kova rangaistus, sitä paitsi suurin osa lenkkeilijöistä on ihan mukavaa porukkaa!!